Abramis brama
Lahna
Järvenpohjan pronssijättiläinen
Lahna (Abramis brama) on yksi Suomen vesien tunnistettavimmista kaloista – korkea, sivuttain voimakkaasti litistynyt, pronssikylkinen särkikala, jolla on pitkä, kaareva selkälinja ja pieni, alaspäin suuntautuva, ulostyönnettävä suu, joka on kehittynyt pehmeän mutapohjan imurointiin. Aikuiset kalat hohtavat metallisen pronssin- ja oliivinvärisinä; nuoret lahnat ovat hopeisia ja helposti sekoitettavissa pasuriin.
Lahnan asema suomalaisessa ruokakulttuurissa on vaihdellut: vuosisatojen ajan se oli arvostettu savukala (savulahna), sodanjälkeinen modernisoituva keittiö unohti sen lähes kokonaan, ja nyt se löydetään hiljalleen uudelleen – sekä ruokakalana että rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen tärkeimpänä saalislajina. DACH-alueen kalastajille lahna on tuttu laji, mutta Suomen 4–6 kilon trofeelahnat vaativat enemmän kärsivällisyyttä ja usein syvempää vettä kuin keskieurooppalaiset puistolammet.
Lahnat ovat seurallisia, hitaasti liikkuvia kaloja, jotka syövät pääasiassa pohjasta. Ne kiertävät suurina parvina pehmeäpohjaisissa lahdissa ja nostavat ruokaillessaan mutapilviä, jotka kokenut kalastaja huomaa. Ne viihtyvät lämpimissä, rehevissä tai keskiravinteisissa seisovissa vesissä sekä jokien hitaissa alajuoksuissa – monella tapaa taimen- ja harjusvesien vastakohta. Trofeekalat ovat vanhoja (60-senttinen on 10–15-vuotias tai vanhempi) ja ansaitsevat huolellisen vapauttamisen.
Noudata lahnojen käsittelyssä paikallisia ehtoja: varovainen vapauttaminen on suositus vain siellä, missä se sallitaan. Ringsjönin lupaehdot edellyttävät lahnojen tuomista maihin.
Kausi ja aktiivisuus
Lahnan aktiivisuus Suomen vesillä – syvä lepo jään alla, herääminen kun vesi lämpenee yli 14 °C:n, syönnin huippu kesällä ja sen jälkeen pitkä hiipuminen syksyllä.
LähteetRavintospektri
Lahnat syövät planktonia ja selkärangattomia pohjaeläimiä. Koko, paikallinen ravinto ja kilpailu määräävät ravintovalinnat: Ruotsin Finjasjönissä pienemmät lahnat käyttivät enemmän pohjaeläimiä kalayhteisön muutoksen jälkeen.
- Surviaissääsken toukat
- Tubifex-madot
- Kasviaines (jäiden lähdön jälkeen)
- Karike
Kasvun yleiskuva
Pituuden ja painon kehitys kasvun aikana.
Lähteet| Ikä (vuotta) | Pituus | Paino | Kokovertailu |
|---|---|---|---|
| 1 | 7 cm | 3 g | |
| 2 | 13 cm | 24 g | |
| 3 | 19 cm | 79 g | |
| 4 | 25 cm | 190 g | |
| 5 | 31 cm | 370 g | |
| 6 | 36 cm | 580 g | |
| 8 | 45 cm | 1.2 kg | |
| 10+ | 60 cm | 2.9 kg |
Elinympäristövaatimukset
Veden lämpötila
- Tyypilliset olosuhteet
- Vuodenaikaan sopiva lämpimämpi vesi
- Muut vaikuttavat tekijät
- Kuumuus ja hapenpuute
Veden lämpötila vaikuttaa ravinnonhankintaan ja kasvuun. Etsi lajille ja vuodenajalle sopivat lämpötilavyöhykkeet – matalalta rannalta syvempiin vesiin.
Happi
- Tyypilliset olosuhteet
- Riittävä hapensaanti
- Muut vaikuttavat tekijät
- Pitkittynyt hapenpuute
Virtaus, tuuli ja veden sekoittuminen tuovat happea veteen. Lämpötila ja vedenvaihto auttavat löytämään sopivia ravinnonhankinta- ja suojapaikkoja.
Rakenne
- Tyypilliset olosuhteet
- Pehmeäpohjaiset lahdet, syvät tasanteet
- Muut vaikuttavat tekijät
- Kova kallio, voimakas virtaus
Liikkuu parvina avoimilla pehmeillä pohjilla eikä pysyttele rakenteiden lähellä. Etsi ruokailevien kalojen nostamia mutapilviä.
Pohja
- Tyypilliset olosuhteet
- Pehmeä muta, liete, eloperäinen karike
- Muut vaikuttavat tekijät
- Puhdas kivi, sora
Pehmeän mudan erikoislaji – pitkä, ulostyönnettävä suu on kehittynyt imemään pohjaeläimiä eloperäisestä pohjasta.
Veden syvyys
- Tyypilliset olosuhteet
- 3–8 m
- Muut vaikuttavat tekijät
- Syvyys seuraa lämpötilaa
Saaristomeren lahnat käyttävät kutuun sisempien alueiden lahtia ja jokisuita sekä ruokailuun ulompia alueita. Syksyllä ne kerääntyvät syvemmille talvehtimisalueille.
Vesistötyyppi
- Tyypilliset olosuhteet
- Eutrofiset/mesotrofiset järvet, hitaasti virtaavat joet
- Muut vaikuttavat tekijät
- Nopeat, kylmät lohikalajoet
Taimenen ja harjuksen elinympäristön vastakohta. Etelä-Suomen ravinteikkaat järvet ovat ihanteellisia.
Lahnan kalastusmenetelmät Suomessa
Koho- ja pohjaonginta sopivat lahnan ravinnonhankintaan. Kesällä kannattaa etsiä lahtia, joihin tuuli on puhaltanut usean päivän ajan; tarjoa syötti rauhallisesti sopivassa syvyydessä.
Feeder- ja method-kalastus
Touko - SyysSyöttökoppa ja korppujauhopohjainen pohjasyötti, koukussa maissia tai toukkia. Luotettavin tapa saada isoja lahnoja.
Onki- ja kohokalastus
Touko - SyysPitkä onkivapa tai waggler syötetyn paikan päällä. Kun ruokaileva parvi kerätään paikalle kärsivällisesti, kalaa tulee pitkään.
Yökalastus
Kesä - EloValoisina kesäöinä lahnat siirtyvät myöhään illalla matalaan veteen. Bivvy-teltta, tärppihälyttimet ja boiliet hiusrigissä – karppikalastuksen keinot toimivat myös trofeelahnoihin.
Pilkkiminen (mormyska)
Tammi - MaalisHitaasti ja syvältä, syöttinä toukkia tai matoa. Lahna syö jään alla vastahakoisesti, mutta parven löydyttyä saalis voi yllättää painollaan.
Missä voi kalastaa lahnaa Suomessa
Lahnaa on yleisesti Suomen etelä- ja keskiosien järvissä. Nämä alueet erottuvat trofeekokoisten kalojen ja helposti saavutettavien kalapaikkojen ansiosta.
Saimaan vesistö (Itä-Suomen järviseutu)
61.6°N, 28.7°ETrofeevedet
Saimaan laajan altaan ravinnepitoisissa lahdissa elää suuria lahnoja. Oikeilla kalapaikoilla ja säännöllisellä pohjasyötöllä yli 5 kg:n painoiset saaliit ovat täysin mahdollisia.
Turun saaristo / Rannikon murtovesi
60.4°N, 22.3°EMurtoveden jättiläiset
Suojaisissa saaristomeren lahdissa elää Suomen suurimpia lahnoja – murtovesialueiden runsas ravintotarjonta edistää poikkeuksellista kasvua.
Päijänteen vesistö
61.0°N, 25.6°EKeskiravinteisen järven tuottavuus
Suomen toiseksi suurimman järven suojaisissa eteläisissä lahdissa elää vahva lahnakanta. Erinomainen feeder-kalastusvesi.
Oulujärvi
64.4°N, 27.2°ELahnan levinneisyyden pohjoisraja
Lajin tuottoisan levinneisyysalueen pohjoisreunalla – kasvu on hitaampaa, mutta kärsivälliselle kalastajalle löytyy myös trofeekaloja.
