Kuhalohi

Lohikala (Abramis brama) on yksi Suomen vesien tunnetuimmista kaloista – syvästi litistynyt, pronssinsävyinen karppikala, jolla on pitkä, kaareva selkäprofiili ja pieni, alaspäin suuntautuva, ulos työntyvä suu, joka on muodostunut pehmeän mutapohjan imemiseen. Aikuiset hohtavat metallisen pronssi-oliivinvärisenä; nuoret (ruotsalaisille kalastajille plötten) ovat hopeanhohtoisia ja helposti sekoitettavissa särkeen.

Suomeksi se on lahna, ja sillä on monimutkainen kulttuurinen asema: vuosisatojen ajan sitä arvostettiin savustetun kalan (savulahna) perusraaka-aineena, sitten se jäi suurelta osin unohduksiin sodanjälkeisessä modernisoituneessa suomalaisessa keittiössä, ja nyt se on hiljalleen löydetty uudelleen sekä kulinaarisena kohteena että ravinteikkaiden järvien hoitoon tähtäävän kalastuksen pääkohteena. DACH-alueelta tuleville kalastajille lahnaa ei tarvitse esitellä – mutta kärsivällisyys ja syvyys, joita tarvitaan 4–6 kg:n painoluokan suomalaisten lahna-jättiläisten saamiseksi, ovat aivan eri asia kuin Keski-Euroopan puistolammikoissa.

Kuhat ovat laumelaisia, hitaasti liikkuvia ja ehdottomasti pohjalla ruokailevia kaloja, jotka kokoontuvat suuriin parviin, jotka partioivat pehmeän mutapohjaisen lahtien mutaisissa virtauksissa, jotka kokeneet kalastajat osaavat havaita. Ne viihtyvät lämpimissä, rehevistä mesotrofisiin seisovissa vesissä sekä jokien hitaasti virtaavissa alajuoksulla – monin tavoin päinvastaisessa ympäristössä kuin kuha ja hauki. Trophy-kalat ovat vanhoja (10–15+ vuotta 60 cm:n yksilöllä) ja ansaitsevat huolellisen pyydystämisen ja vapauttamisen.

Karpin kalastuksessa kannattaa olla kärsivällinen ja syöttää pohjalle. Klassinen eurooppalainen menetelmä – runsas pohjasyötti, joka koostuu leivänmuruista, sokerimaissista, hampunsiemenistä ja maissista, syötetään järjestelmällisesti valittuun kohtaan, minkä jälkeen kalastetaan sen päällä herkillä uistimilla tai syöttölaitteilla – toimii suoraan myös Suomen järvissä.

Paras kalastusaika on lämpiminä kesäiltoina auringonlaskun jälkeen, kun kalaparvet siirtyvät matalampiin lahtiin ruokailemaan. Kesäkuun valoisina öinä tapahtuva yökalastus tuottaa Suomen suurimmat saaliit. Jääkalastus on mahdollista, mutta hidasta – lahna syö jään alla vastahakoisesti.