Coregonus spp.

Siika

Ø Paino (Siika)0,5 - 2 kgSuomen ennätys: 7,08 kg (2000)
Pituustieto30 - 50 cmVaellusmuoto jopa 65 cm
KutuaikaLoka - Marras4 - 6 °C vesi
AlamittaEi oleVaihtelee alueittain

Suomalaisten suosikkikala

Tämä alueellinen opas käsittelee siikaa laajassa merkityksessä: eri vesistöjen muodot eroavat ravinnon, kasvun ja vaellusten suhteen. Luke käyttää Suomen siiasta nimeä Coregonus lavaretus, kun taas Ruotsin HaV käyttää sik-nimelle Coregonus maraena; alueelliset nimikäytännöt eivät automaattisesti tarkoita samaa taksonomista rajausta. Muikku (Coregonus albula, ruotsiksi siklöja) on erillinen laji.

Muikku (Coregonus albula) on Suomen kaupallisesti tärkein makean veden kala. Savustettuna tai voissa paistettuna sitä löytyy jokaiselta suomalaiselta kesätorilta – ja Puruveden muikku on ollut EU:n suojattu maantieteellinen merkintä vuodesta 2013.

Iso siika on sitä vastoin vaativa urheilukala. Sen pehmeä suu ja varovainen syönti tekevät siitä todellisen haasteen. Suomessa on kehittynyt oma kalastusperinne siian ympärille: mormyska-pilkkiminen talvella ja kevyt nymfikalastus kesällä.

Kausi ja aktiivisuus

Talvipilkintä, hienovarainen vieheen tai syötin tarjoaminen avovedessä ja syksyiset kutuvaellukset rytmittävät siikojen vuotta. Etsi kaloja sieltä, missä sopiva ravinto kohtaa viileän, runsashappisen veden.

Lähteet
KutuaikaPääkausiPilkkiminenTammiHelmiMaalisHuhtiToukoKesäHeinäEloSyysLokaMarrasJoulu

Ravintospektri

Siiat syövät planktonia, selkärangattomia pohjaeläimiä ja muuta paikallista ravintoa. Siikamuoto, ravinnon tarjonta ja kilpailu muiden kalojen kanssa ratkaisevat, mikä ravinto on erityisen tärkeää.

  • Eläinplankton (vesikirput, hankajalkaiset)
  • Surviaissääsken toukat
  • Päivänkorentojen toukat
  • Detritus ja levät

Kasvun yleiskuva

Pituuden ja painon kehitys kasvun aikana.

Lähteet
Ikä (vuotta)PituusPainoKokovertailu
110 cm7 g
218 cm50 g
325 cm140 g
430 cm260 g
535 cm420 g
639 cm600 g
845 cm950 g
10+55 cm1.8 kg

Elinympäristövaatimukset

Veden lämpötila

Tyypilliset olosuhteet
Viileä vesi
Muut vaikuttavat tekijät
Kuumuus ja hapenpuute

Viileä, runsashappinen vesi on tärkeä elinympäristö. Järven rakenne määrää suojapaikat: suuressa ja enimmäkseen matalassa Pyhäjärvessä lämpötilan, ravinnon ja kilpailun yhteisvaikutus korostuu.

Happi

Tyypilliset olosuhteet
Riittävä hapensaanti
Muut vaikuttavat tekijät
Pitkittynyt hapenpuute

Virtaus, tuuli ja veden sekoittuminen tuovat happea veteen. Lämpötila ja vedenvaihto auttavat löytämään sopivia ravinnonhankinta- ja suojapaikkoja.

Veden kirkkaus

Tyypilliset olosuhteet
Vaihtelee paikallisen muodon mukaan

Osa muodoista syö planktonia, osa pohjaeläimiä tai kalaa. Sama näkyvyysvaatimus ei koske kaikkia muotoja.

Järven koko

Tyypilliset olosuhteet
Järvet, joet ja rannikkovedet

Elinympäristö vaihtelee muodon ja elinvaiheen mukaan. Pelkkä järven koko ei ratkaise sen sopivuutta.

Pohja (kutu)

Tyypilliset olosuhteet
Sora, hiekka, kivet
Muut vaikuttavat tekijät
Lieju

Kutee syksyllä kovalle pohjalle 1 - 5 m syvyyteen. Mätimunat talvehtivat pohjassa kevääseen.

Ravintotarjonta

Tyypilliset olosuhteet
Paikalliselle muodolle sopiva ravinto

Kasvu riippuu muodosta, ravinnosta ja kannan tiheydestä; mikään rehevyysluokka ei takaa nopeinta kasvua.

Siian kalastustekniikat

Siian suu on pehmeä ja pieni, ja se ottaa syötin äärimmäisen varovasti. Hienot välineet, ohut peruke ja pienet vieheet ovat välttämättömiä. Suomessa on vakiintunut kaksi päämenetelmää, jotka molemmat ovat suomalaisen kalastuskulttuurin leimaamia.

Talvella mormyskapilkintä on kuningaslaji: pientä painotettua tekoperhoa liikutetaan jääreiässä ylös ja alas. Tärpit näkyvät äärimmäisen herkästä tärppijousesta – jokainen nytkähdys voi olla kala.

🧊

Mormyska (jää)

Joulu - Huhti

Nosta mormuskaa hitaasti ja tasaisesti pienin liikkein. Muuta nopeutta varovasti ja tarkkaile tärpinilmaisinta; siiat ottavat syötin usein varovasti.

🎣

Nymfit (sivuperukkeet)

Touko - Loka

2-3 pientä nymfiä sivuperukkeissa, kohon tai indikaattorin alla. Surviaissääski-imitaatioita koossa 14 - 18.

🪶

Kuivaperho

Kesä - Elo

Kirkkaissa järvissä ja sopivilla jokiosuuksilla siikoja voi kalastaa pienillä nymfeillä tai kuivaperhoilla. Valitse perhon tarjoamistapa hyönteisten ja kalojen ruokailusyvyyden mukaan.

🪤

Verkkokalastus

Ympäri vuoden

Verkot ja nuotat ovat ammatti- ja kotitarvekalastajien perinteinen pyyntitapa. Verkkokalastukseen tarvitaan vesialueen omistajan lupa.

Mistä Suomesta siikaa saadaan

Siika on levinnyt kaikkialle Suomeen. Nämä vesistöt tunnetaan erityisen suurista yksilöistä ja hyvistä pyyntimahdollisuuksista.

Puruvesi (Saimaa)

61.7°N, 29.4°E

Yksi Suomen kirkkaimmista järvistä

Kristallinkirkas vesi, jonka näkösyvyys on useita metrejä – klassinen siika- ja muikkujärvi.

Inarijärvi

69.1°N, 27.6°E

Arktisia siikoja Lapissa

Suomen kolmanneksi suurimmassa järvessä elää useita siian ekotyyppejä. Planktonia syövä muoto elää ulapalla, kun taas suurempi pohjalla viihtyvä muoto oleskelee rantojen pohjarakenteiden lähellä. Tunnettu alkutalven mormyskapilkinnästä.

Merenkurkun rannikko

63.5°N, 21.5°E

Itämeren vaellussiika

Perämeren vaellussiika nousee rannikon jokiin kutemaan syksyllä. Kyse on biologisesta ajoituksesta, ei avoimesta pyyntikaudesta: Manner-Suomen mereen laskevissa joissa ja puroissa siika on rauhoitettu 1.9.–30.11. Suunnittele vain voimassa olevien vesialuekohtaisten ehtojen mukainen kalastus. Tornion rajajoella noudatetaan erillisiä rajajokisääntöjä (kalastusasetus 1 §).

Päijänne

61.6°N, 25.5°E

Syvänteiden siikoja Keski-Suomessa

Suomen toiseksi suurin järvi tarjoaa ihanteelliset olosuhteet: syvä, kirkas vesi selvällä harppauskerroksella. Siiat oleskelevat kesällä 8 - 15 m syvyydessä. Uistelua pienillä vaappuilla ja mormyska-pilkkimistä talvella.

Ladataan tarjouksia...

Suomalainen herkku

Siika ja sen pieni sukulainen muikku ovat suomalaisten ruokakalojen aatelia. Niiden hento, valkoinen liha pähkinäisellä vivahteella taipuu lukuisiin perinteisiin ruokiin:

Savustettu muikku – kuumasavustettuja muikkuja vartaassa, suomalaisen katuruoan klassikko.
Paistettu muikku – ruisjauhoissa paistettuja muikkuja perunamuusin kera.
Kalakukko – perinteinen savolainen kukko, jossa muikkuja ja sianlihaa ruistaikinakuoren sisällä.
Loimulohi-tyyliin – isoja siikafileitä laudalla avotulen äärellä kypsennettyinä.

Siian ja muikun mätiä pidetään 'suomalaisena kaviaarina', ja sitä nautitaan paahtoleivän tai blinien kanssa smetanan ja punasipulin kera.

Mormyska-vinkki aloittelijoille

Vapa: Erikoismormyskavapa (25 - 40 cm) pehmeällä tärppijousella. Suomessa puhutaan usein mormuskavavasta.

Viehe: 2 - 4 mm painotettu mormyska punaisella tai oranssilla pisteellä. Usein varustettu yksittäisellä toukalla tai madonpalalla.

Tekniikka: Hidas ylös-alas-liike (2 - 3 cm), säännöllisin tauoin. Tärppi näkyy pienenä tärppijousen nytkähdyksenä – vastaa heti, mutta kevyesti!

Syvyys: Siiat oleskelevat talvella yleensä juuri pohjan yläpuolella (0,5 - 1 m yläpuolella). Etsi alhaalta ylöspäin.

Lähteet