Astacus astacus
Jalo rapu
Pohjoisten järvien alkuperäiset raput
Järvikrapu (Astacus astacus) on ainoa Suomessa kotoperäinen makeanveden rapu – hitaasti kasvava, pitkäikäinen kymmenjalkaisten ryhmään kuuluva äyriäinen (ei kala, mutta kalastustraditiossa sitä pidetään kalana), joka on muokannut järvenrantakulttuuria vuosisatojen ajan. Aikuiset ovat yläpuoleltaan syvän punaruskeasta tumman vihreänruskeaan, alapuolelta vaaleampia; sakset ovat vankat, rakeiset ja – mikä tärkeintä tunnistamisen kannalta – alapuoleltaan punaiset. Rostrumissa on kaksi paria selkeitä harjanteita, ja takasegmenteissä ei ole valkoisilla kärjillä varustettuja saksia eikä sileää sinertävää kuorta, kuten invasiivisella signaaliravulla (Pacifastacus leniusculus), johon sitä niin usein sekoitetaan.
Suomeksi se on rapu, ja harvat ruoat ovat niin tiiviisti osa suomalaista kesää kuin heinäkuun lopun keitetyt raput. Kausi alkaa kansallisen kalastuslain mukaan 21. heinäkuuta klo 12.00, ja sitä seuraavat viikot ovat rapujuhlien suurta rituaalia – rapujuhlia järvenrantaterasseilla, joissa on ruokalaput, kynttilät, tillillä maustettu keitto, tummaa ruisleipää, voileipää ja pieniä, jääkylmiä snapsilasillisia, joita juodaan juhlallisten laulujen säestyksellä jokaisen rapun jälkeen. Oman rapun pyydystys, joko rapumerroilla tai käsin veneestä hämärän laskeutuessa, on yksi Suomen järvialueiden kesän syvimmistä rituaaleista.
Ekologisesti katkarapu on yöaktiivinen, pohjalla elävä kaikkiruokainen, joka viihtyy kirkkaassa, viileässä ja happirikkaassa makeassa vedessä. Se kaivaa pesänsä savipenkereisiin ja piiloutuu päivisin kivien ja veden alla olevan puun alle, ja etsii yöllä ravintoa selkärangattomista, kasvimateriaalista, raadosta sekä satunnaisesti kuolleista tai heikentyneistä kaloista. Parittelu tapahtuu syksyllä; naaraat kantavat munia vatsan alla olevassa marjassa koko talven ajan ja vapauttavat pienet poikaset kesäkuun lopulla. Suomen luonnonvaraiset kannat ovat tuhoutuneet 1800-luvulta lähtien rapuruttoon (Aphanomyces astaci) – vesihomeeseen, jota tuotu signaalirapu kantaa oireettomasti – ja laji on luokiteltu uhanalaiseksi (EN) Suomen punaisella listalla. Monissa eteläisissä järvissä elää nykyään vain signaalirapuja; jalo rapukantoja on elpymässä, mutta ne ovat eristyneitä, alttiita rapurudolle ja niitä hoidetaan varovasti.
Kausivaihtelut
Jalokravun käyttäytymismallit Suomen vesillä — syvä lepotila jään alla, herääminen vasta, kun pohjaveden lämpötila nousee yli 10 °C:n, pyydettävyyden huippu heinäkuun lopun ja lokakuun välisenä aikana, minkä jälkeen syksyllä tapahtuu jyrkkä lasku, kun kuoriutuminen keskeytyy alle 8 °C:n lämpötilassa.
Ravintospektri
Jalokravut ovat tilaisuuteen reagoivia kaikkiruokaisia, joiden ruokavalio vaihtelee voimakkaasti vuodenajan mukaan: kesällä ne saalistavat pääasiassa selkärangattomia, keväällä ja syksyllä ne syövät laajemmin raatoja ja hajoavaa orgaanista ainesta, ja jään alla niiden ravinnonotto on vähäistä.
Kasvu iän mukaan
Jalo rapu kasvaa hitaasti 60°N pohjoispuolella – aktiivinen kausi kestää vain neljä kuukautta vuodessa, ja kuoriutuminen keskeytyy alle 8 °C:n lämpötilassa. Lakisääteinen 10 cm:n vähimmäiskoko saavutetaan tyypillisesti 4–6 vuodessa; 12 cm:n yksilö on yleensä 6–8-vuotias, ja harvinainen 15 cm:n trofea edustaa yli vuosikymmenen kärsivällistä odottelua kesien aikana. Ne ovat pitkäikäisiä (15–20+ vuotta alueilla, joilla niitä ei kalasteta) ja korvaamaton voima populaatioiden elpymisessä.
| Ikä (vuotta) | Pituus | Paino | Suhteellinen koko |
|---|---|---|---|
| 1 | 3 cm | 1 g | 18% |
| 2 | 5 cm | 4 g | 29% |
| 3 | 6.5 cm | 9 g | 38% |
| 4 | 8 cm | 18 g | 47% |
| 5 | 9.5 cm | 32 g | 56% |
| 6 | 10.5 cm | 45 g | 62% |
| 8 | 12.5 cm | 75 g | 74% |
| 10+ | 14.5 cm | 120 g | 85% |
Elinympäristövaatimukset
Veden lämpötila
Kylmävesien asiantuntija. Karvanvaihto ja kasvu pysähtyvät alle 8 °C:ssa; pitkäaikainen altistuminen yli 24 °C:n lämpötilalle on tappavaa.
Happi
Tarvitsee runsaasti happea — ei esiinny rehevissä vesistöissä, joissa esiintyy kesällä hapenpuutetta. Puhdas, viileä ja oligo-mesotrofinen vesi on välttämätöntä.
Rakenne
Pakollinen suojaa etsivä laji. Aikuiset pysyttelevät päivisin tiukasti koloissa ja luolissa, mutta tulevat esiin etsimään ravintoa yöllä. Rakennustiheys rajoittaa populaatiotiheyttä.
Alusta
Kova tai kaivautumiseen sopiva pohja on ehdoton vaatimus. Pehmeämutaiset järvet, jotka sopivat lahnoille, eivät sovellu jaloille rapuille.
Veden syvyys
Keskittyy matalaan ranta-alueeseen, jossa rakenteet, happi ja ravinto kohtaavat. Harvinainen alle 10 metrin syvyydessä Suomen järvissä.
Veden tyyppi
Puhdas makea vesi — ei siedä Itämeren suolapitoista vettä (tunkeutuva signaalirapu sopeutuu paremmin matalaan suolapitoisuuteen).
Rapujen pyynti Suomessa
Jättirapuja (rapu, Astacus astacus) ei pyydetä vavalla, vaan ne pyydetään syötillä varustetuilla ansoilla (mertaa), jotka nostetaan käsin tai veneellä auringonlaskun jälkeen. Suomessa pyyntikausi on tiukasti säännelty: pyynti on sallittua vain 21. heinäkuuta keskipäivästä 31. lokakuuta asti, ja rapujen on oltava vähintään 10 cm pitkiä (kuori ja pyrstö mukaan lukien). Lämpimät elokuun yöt ovat tämän rituaalin ydin. Suurin osa saaliista saadaan toisella tai kolmannella nostolla hämärän laskeuduttua, ja hyvä ilta koostuu yhtä lailla saunasta ja tillikeitetyistä rapuista kuin itse saaliistakin.
Sylinterimäinen silmäverkko (Merta)
Heinäkuun loppu – lokakuuTavallinen suomalainen pyydys: lieriömäinen metalliverkkohäkki, jossa on yksi tai kaksi suppilomaisen muotoista sisäänkäyntiä ja joka on syötetty ahvenen tai särjen paloilla (raakakalapäät toimivat hyvin syvemmässä vedessä). Aseta 1,5–4 metrin syvyyteen kiviselle tai sorapohjalle ruovikon reunan, syvänteen reunan tai kivisen rannan läheisyyteen. Anna pyydyksen olla vedessä 4–12 tuntia yön yli; nosta se ylös ennen keskipäivää, jotta voit vapauttaa alamittaiset naaraat ja mädänneet naaraat.
Kokoontaitettava koriansoja (Sukellusmerta)
elokuu – lokakuuTaitettavat muovipäällysteiset korit ovat helpompia kuljettaa ja pinota pienissä veneissä, ja ne ovat suosittuja opastetuilla rapujuhlareissuilla Saimaan ja Pirkanmaan järvillä. Käytä syötinä rasvaisia kaloja (savustetun kalan nahka säilyy tuoretta pidempään) ja aseta pyydykset syvemmälle (3–6 m) viileinä loppukauden öinä, jolloin rapu siirtyy pois rannikolta. Merkitse jokainen pyydys lain edellyttämällä tavalla poijulla, jossa on käyttäjän nimi ja yhteystiedot.
Soihdun ja käden kiinniotto (Soihtupyynti)
Elokuun yötRauhallisina, pimeinä elokuun öinä voit kahlailla kirkkailla, matalilla rannoilla (alle 1 m) varustettuna tehokkaalla otsalampulla ja poimia rapuja käsin kuoren takaa. Menetelmä toimii vain kahlaamiskelpoisilla kivipohjilla järvissä, joissa rapukanta on terve ja vesikasvillisuutta on vähän. Hidas ja perinteinen menetelmä – hyvänä yönä on realistista saada muutama kymmenen rapua, ja kaikki alle 10 cm:n saaliit palautetaan välittömästi veteen.
Järjestetyt Rapujuhlat (opastettu rapuillallinen)
elo–syysSuurin osa ulkomaisista vierailijoista osallistuu järjestäjän johtamaan iltaohjelmaan: järjestäjä huolehtii virallisesti hyväksytyistä pyydyksistä, syötistä, venekuljetuksesta ja ruoanlaitosta. Asetat pyydykset hämärän laskeutuessa, käydään saunassa niiden liotuksen aikana ja nostetaan pyydykset klo 22–23. Tarvittavat paperit – kalastonhoitomaksu (valtion maksu) sekä paikallinen vesialueen lupa (usein Eräluvatin tai kalatalousalueen kautta) – järjestää isäntä. Päivittäinen henkilökohtainen kiintiö ja pyydysten määrä vaihtelevat vesistöittäin, joten varmista aina asia isännältä.
Missä jaloja rapuja voi pyytää Suomessa
Tuottavat jättiravun kalastusalueet keskittyvät Etelä- ja Keski-Suomeen; monissa Länsi- ja Pohjois-Suomen järvissä elää nykyään sen sijaan signaaliravun (Pacifastacus leniusculus), joka on erillinen, säännelty laji.
Saimaa System (Etelä-Karjala / Etelä-Savo)
61.0667°N, 28.1833°EElvytetty aatelisväestö
Suur-Saimaan altaan osissa, etenkin pienemmissä sivujärvissä ja suojatuissa lahdissa, on 1990-luvulta lähtien aktiivisesti istutettu jättirapuja rapuruton aiheuttaman romahduksen jälkeen. Kirkkaat, kiviset rannat ja vakaat kesälämpötilat sopivat lajille hyvin. Useat kalatalousalueet myyvät alueellisia kalastuslupia, ja paikalliset järjestäjät järjestävät rapujuhlia Lappeenrannasta ja Mikkeliin.
Pirkanmaa Lake Chain
61.4833°N, 23.7667°EKeski-Suomen perinteiset kalavedet
Tampereen pohjoispuolella sijaitsevalla Längelmävesi–Roine–Hauhonselkä-järvialueella elää joitakin Suomen vakaimmista jättiläisrapukannoista, ja alueen soran ja lohkareiden peittämät rannat ovat lajin suosimia. Kalastuslupia hallinnoivat alueelliset kalastusosuuskunnat; järvialueen yläosassa ei esiinny signaalirapuja, mikä pitää tartuntariskin alhaisena. Parhaat saaliit saadaan lämpiminä, tuulettomina elokuun öinä.
Puula & Etelä-Savo Lakes
61.6833°N, 27.2667°EPalkintoa tavoittelevien aatelisten tukikohta
Puulanjärvi ja sitä ympäröivät keskikokoiset järvet Etelä-Savossa tunnetaan suomalaisissa rapukalastajien piireissä keskimääräistä suuremmista yksilöistä, joiden pituus ylittää toisinaan 14 cm. Alue on osittain eristetty haitallisista signaalirapukannoista, mikä on auttanut alkuperäiskantojen elpymistä. Kalastusluvat ovat tiukasti rajoitettuja, ja ne varataan usein paikallisten maanomistajayhdistysten tai opastettujen retkien järjestäjien kautta.
Itä-Uusimaa Forest Lakes
60.4000°N, 25.9000°EPienet suljetun valuma-alueen järvet
Porvoon itäpuolella sijaitsevaa pienten metsäjärvien verkostoa, jolla ei ole pintayhteyttä ruttoon sairastuneisiin vesiin, on käytetty jättiravun suojelualueina ja emokannan lähteinä. Kannat ovat vaatimattomia ja kalastusluvat harvinaisia – niitä saa yleensä vain yksityisten maanomistajien suostumuksella tai paikallisten isäntien välityksellä. Tämä on hyvä lähtökohta helsinkiläisille vierailijoille, jotka haluavat päästä lyhyen ajomatkan päässä sijaitsevalle lailliselle jättiravun kalastusalueelle.
