Lota lota
Made
Kylmästä saapunut turska
Made (Lota lota) on biologinen erikoisuus: turskien heimon (Gadidae) ainoa todellinen makean veden edustaja, jota tavataan kylmissä järvissä ja joissa koko pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä. Pitkän, hieman litistyneen ruumiinsa, kirjavan oliivinruskean suojavärinsä, yksittäisen leukaviiksensä ja pitkän toisen selkäeväänsä ansiosta se on erehtymätön jokaiselle, joka on joskus pidellyt madetta kädessään. Ankeriasmainen takaruumis on tehty hitaaseen uintiin pohjan tuntumassa; leveä pää ja suuri suu saaliskalojen väijymiseen pilkkopimeissä syvyyksissä.
Made on syvästi juurtunut suomalaiseen talvikulttuuriin. Vuodenaikojen logiikka on käänteinen: kun useimmat lajit vaipuvat jään alla lepoon, made herää – se syö ahnaasti kylmimpinä kuukausina ja kutee yhtenä dramaattisena tapahtumana tammikuun lopulla ja helmikuussa. Suomalainen madetus, kutevien mateiden yöllinen pyynti jään läpi, on Itä- ja Pohjois-Suomen alueellinen perinne.
Made on pohjan tuntumassa elävä petokala, joka on usein aktiivisimmillaan hämärässä. Suuremmat kalat syövät kalaa ja pohjaeläimiä; poikaset myös selkärangattomia. Viileät suojapaikat voivat olla tärkeitä kesällä, kun taas kutu- ja poikasalueet voivat olla paljon matalampia. Elinympäristö ja kasvu vaihtelevat elinvaiheen ja vesistön mukaan.
Kausi ja aktiivisuus
Talvi on perinteinen madekausi: kalastus lähellä pohjaa vähässä valossa ja pilkintä ovat keskiössä. Kesällä mateet jatkavat saalistusta viileillä, syvemmillä alueilla; keväällä ja syksyllä mukaan tulee avovesikalastus.
LähteetRavintospektri
Mateet syövät kaloja ja selkärangattomia pohjaeläimiä. Kalaravinto on tärkeää talvella ja alkukesällä; keskisuomalaisten järvien kesänäytteissä myös pienillä äyriäisillä oli suuri merkitys.
- Pienet kalat (kudun jälkeen)
- Ravut
- Pohjaeläimet
- Kalanmäti
Kasvun yleiskuva
Pituuden ja painon kehitys kasvun aikana.
Lähteet| Ikä (vuotta) | Pituus | Paino | Kokovertailu |
|---|---|---|---|
| 1 | 14 cm | 17 g | |
| 2 | 24 cm | 97 g | |
| 3 | 32 cm | 240 g | |
| 4 | 40 cm | 490 g | |
| 5 | 48 cm | 870 g | |
| 6 | 55 cm | 1.4 kg | |
| 8 | 68 cm | 2.6 kg | |
| 10+ | 85 cm | 5.4 kg |
Elinympäristövaatimukset
Veden lämpötila
- Tyypilliset olosuhteet
- Viileä vesi
- Muut vaikuttavat tekijät
- Kuumuus ja hapenpuute
Mateet käyttävät viileitä, pohjanläheisiä elinympäristöjä ja saalistavat mieluiten vähässä valossa. Kesällä syvemmät alueet tarjoavat sopivia suoja- ja ravinnonhankintapaikkoja.
Happi
- Tyypilliset olosuhteet
- Riittävä hapensaanti
- Muut vaikuttavat tekijät
- Pitkittynyt hapenpuute
Virtaus, tuuli ja veden sekoittuminen tuovat happea veteen. Lämpötila ja vedenvaihto auttavat löytämään sopivia ravinnonhankinta- ja suojapaikkoja.
Rakenne
- Tyypilliset olosuhteet
- Syvät kivikasat, jyrkät pudotukset, lohkareiset tasanteet
- Muut vaikuttavat tekijät
- Piirteetön pehmeä muta
Pohjalla saalistava laji - pysyttelee päivisin kiinni kovissa rakenteissa ja vaeltaa yöllä pohjalla väijyäkseen saalista.
Pohja
- Tyypilliset olosuhteet
- Kiviä, soraa, kova pohja
- Muut vaikuttavat tekijät
- Syvä liete, pehmeä hapeton muta
Kutee kovalle hiekka- ja sorapohjalle, jossa jopa 20 kalan pyörivä kerä laskee puolikelluvia, hieman tahmeita mätimunia.
Veden syvyys
- Tyypilliset olosuhteet
- 10–40 m
- Muut vaikuttavat tekijät
- Kesällä syvemmällä, talvella matalammalla
Käänteinen syvyysjakauma: matalassa jään alla (kutua edeltävät parvet jopa 3–5 metrin syvyydessä), syvällä kesän lämpösuojapaikassa (jopa yli 60 metrin syvyydessä).
Vesistötyyppi
- Tyypilliset olosuhteet
- Kylmät oligo-mesotrofiset järvet, suuret joet
- Muut vaikuttavat tekijät
- Lämpimät, ravinteikkaat matalat vedet
Lahnan elinympäristöprofiilin täydellinen vastakohta. Suomen kirkkaat ja kylmät pohjoiset järvet ovat sille ihanteellista elinympäristöä.
Mateen kalastusmenetelmät Suomessa
Mateen kalastus on pohjimmiltaan talvipuuhaa. Paras aika on joulukuun lopusta helmikuuhun, kun kalat kerääntyvät kutemaan kovien pohjarakenteiden äärelle ja syövät öisin ahnaasti. Klassinen suomalainen tapa on madetus – yön yli kestävä kalastus jäältä koukkusiimoilla tai lyhyillä vavoilla tunnettujen kivikoiden päälle kairatuista avannoista, syöttinä tuore silakka- tai kuoresuikale.
Päivällä mahdollisuudet ovat rajalliset mutta todelliset: pystypilkintä raskailla, syötillä terästetyillä pilkeillä tuottaa kaloja veneestä syvien rakenteiden päältä kylminä syys- ja alkutalven päivinä ennen jäätymistä. Kesällä mateen kalastus on Suomen järvillä käytännössä mahdotonta – kalat ovat liian syvällä ja liian passiivisia.
Yleinen pilkintäoikeus ei kata järvellä syöttikoukkuja, pyydyssiimoja tai useita vapoja: tarkista tarvittava pyydyslupa. Kalastonhoitomaksu koskee yleensä 18–69-vuotiaita; viimeistään 31.12.2023 65 vuotta täyttäneet ovat edelleen vapautettuja. Maksuvapautus ei korvaa tarvittavaa pyydyslupaa (Eräluvat).
Madetus (yökalastus jäältä)
Joulu - HelmiKalasta yöllä sopivan pohjan yllä kuolleella silakka- tai kuoresuikaleella. Yhdellä lyhyellä vavalla tehtävä aktiivinen pilkintä on eri menetelmä kuin valvomattomat syöttikoukut tai siimat: jälkimmäiset vaativat järvellä kalastusoikeuden haltijan luvan kyseisille pyydyksille sekä kalastonhoitomaksun, jos olet maksuvelvollinen.
Aktiivinen pilkintä
Tammi - MaalisRaskas pilkki, kärjessä kuore, nostellaan hitaasti pohjan tuntumassa kivikoiden päällä. Tehokas kutua seuraavan syöntihuipun aikana.
Pystypilkintä (avovesi)
Loka - MarrasKeväällä ja syksyllä mateita voi kalastaa avovedessä lähellä pohjaa. Kokeile jigausta, syötitettyjä pilkkejä tai sopivia luonnonsyöttejä ja etsi saavutettavia syvänteiden reunoja vähässä valossa.
Pohjasiima (rannikko)
Myöhäinen syksyPerinteinen pohjapyydys kivikkoisella murtovesirannikolla, syöttinä kuollut kuore tai kalasuikale. Lopeta syöttikala ennen käyttöä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti (kalastuslain 58 a §). Tarkista kalastusoikeus ja sallitut pyydykset; yleisten valtion merialueiden oikeudet määräytyvät erikseen.
Missä voi kalastaa madetta Suomessa
Madetta esiintyy runsaimmin Keski- ja Pohjois-Suomen kylmissä, syvissä ja karuissa järvissä. Nämä alueet erottuvat sekä runsaiden kantojen että trofeemahdollisuuksien ansiosta.
Saimaan vesistö (Itä-Suomen järviseutu)
61.5°N, 28.0°EEtelän vahvuusalue
Saimaan vesistön syvissä, kylmissä altaissa elää vahvoja madekantoja. Alue on madetuksen perinteistä ydinseutua – monissa rantakylissä pilkkiperinne on jatkunut sukupolvien ajan.
Inarijärvi
68.9°N, 27.0°EKaukaisen pohjoisen trofeevedet
Suomen kolmanneksi suurimman järven kylmissä ja syvissä selissä elää isoja mateita – se on Lapin trofeejärvi tälle lajille. Suomen ennätysmade, 8,05 kg, saatiin Iisalmen Haapajärvestä vuonna 2018.
Oulujärvi
64.3°N, 27.3°ELuotettava kohde Kainuussa
Yksi Suomen suurimmista järvistä: tasaisen hyvää pilkkikalastusta ja hyvät keskikoot. Erinomainen tutustumiskohde vieraileville kalastajille.
Perämeren rannikko (Kemin alue)
65.67°N, 24.52°EMurtovesirannikon vaihtoehto
Perämeren kylmissä, vähäsuolaisissa rannikkovesissä ja jokisuilla elää madetta – vähemmän tunnettu mutta tuottoisa vaihtoehto rannikolla majoittuville kalastajille.
