We are currently experiencing technical difficulties

Some Features on FISHERMANS-LODGE may not be available. Please try again later.

Rutilus rutilus

Tavallinen särki (valkokala)

Enimmäispaino1 kg+Suomen palkintoluokka
Enimmäispituusnoin 45 cmPalkintokappaleet; ennätys ~50 cm
Kutuhuhtikuu – toukokuu8–14 °C Vesi
Min. KokoEi mitäänSuomessa ei ole lakisääteistä vähimmäiskokoa

Suomen yleisimmät kalat

Särki (Rutilus rutilus) on Suomen runsaslukuisin makeanveden kala – sitä esiintyy käytännössä jokaisessa järvessä etelärannikolta Lappiin, hitaasti virtaavissa joissa, saaristojen murtovesilahtissa sekä koko ekologisella gradientilla Inarin oligotrofisista vesistä hyper-eutrofisiin kaupunkilammikoihin. Hopeanhohtoisilla kyljillään, silmiinpistävillä punaisilla silmillään, punaruskeilla vatsa- ja peräevillään sekä pienellä pääteisellä suullaan särki on tyypillinen eurooppalainen karppikala.

Suomeksi se on särki, ja saksankielinen kattotermi Weißfisch – joka kattaa särjen, ruutanan, nuoret lahna- ja muiden hopeisten karppikalojen – tarkoittaa tässä sekä kohdelajia että lajiryhmää. DACH-alueelta tuleville kalastajille särki on lapsuuden kalastuksen ikuinen ensisaalis, ja sen kohtaaminen Suomen vesillä herättää samaa nostalgiaa; vakaville paikallisille kalastajille se on yhä useammin vajaakäyttöisten kalalajien aloitteiden pääkohde, joissa yhdistyvät ravintoloiden johtama kulinaarinen uudelleenlöytö ja rehevöitymisen hallintaan tähtäävä vähäkalastus.

Särjet ovat parvieläviä yleissyöjiä, joita esiintyy pintasyöjäisistä matalikoista yli 15 metrin syvyyksiin vuodenajasta ja veden kerrostuneisuudesta riippuen. Ne ovat hämmästyttävän sopeutuvaisia: ne sietävät lämmintä vettä, vähähappista vettä, murtovettä ja monenlaisia pohjapintoja. Siksi niitä esiintyy kaikkialla – ja siksi niiden kantojen hallinta on tärkeää ravinnepitoisissa Etelä-Suomen järvissä.

Kausivaihtelut

Tavallisen särjen käyttäytymismallit Suomen vesillä — voimakas ruokailuhuippu lämpimänä vuodenaikana ja luotettava, mutta vähäisempi pyydettävyys jääkalastuksessa.

KutuaikaAvoveden huippukausiJääkalastusikkunaTammiHelmiMaalisHuhtiToukoKesäHeinäEloSyysLokaMarrasJoulu

Ravintospektri

Tuhkakat ovat tyypillisiä yleissyöjiä – niiden ravintoon kuuluu kasviainesta, levää, pieniä selkärangattomia, hyönteisten toukkia, kalojen munia ja hajoavaa orgaanista ainesta, ja ruokavalio vaihtelee vuodenajan mukaan veden lämpötilan ja ravinnon saatavuuden mukaan.

Hyönteisten toukat ja kuoriutuvat toukat35%
Kasvimateriaali (jääkauden jälkeinen)30%
Jätteet20%
Kalanmunat (oman ja muiden lajien)15%

Kasvu iän mukaan

Särjet kasvavat hitaasti korkeilla leveysasteilla — 30 cm:n pituinen suomalainen yksilö on yleensä 8–10 vuotta vanha, ja yli 35 cm:n mittaiset saaliit ovat tulosta vuosikymmenten kärsivällisestä ravinnonhankinnasta. Suurimmat kalat löytyvät etelän ravinteikkaista järvistä; pohjoisen ravinneköyhissä vesissä elää pienempiä, hitaammin kasvavia kantoja.

Ikä (vuotta)PituusPainoSuhteellinen koko
16 cm4 g
13%
211 cm22 g
24%
316 cm65 g
36%
420 cm130 g
44%
524 cm220 g
53%
627 cm320 g
60%
832 cm540 g
71%
10+38 cm950 g
84%

Elinympäristövaatimukset

Veden lämpötila

12–22 °C> 28 °C

Eurytopic — sietää erittäin laajaa lämpötila-aluetta. Aktiivisuus on suurimmillaan 16–22 °C:ssa; kutu alkaa 8–14 °C:ssa.

Happi

> 4 mg/l< 2 mg/l

Sietää erittäin hyvin happiköyhyyttä — selviää ravinnepitoisissa vesistöissä, joissa useimmat muut kalat eivät pysty elämään. Tämä on yksi syy sen valtavaan runsaslukuisuuteen ravinnepitoisissa järvissä.

Rakenne

Ruoko, vesikasvillisuus, monimuotoiset rantaviivatOminaisuuksiltaan tyhjä, avara avomeri

Selkeästi rakenteisiin sidoksissa. Parvet partioivat ruovikoiden reunoilla, vesikasvillisuuden keskittymissä ja vedenalaisilla jyrkänteillä.

Alusta

Hiekka, sora, rikkaruohot, sekamateriaaliPuhdasta syvänmeren lietettä

Kutee matalassa vedessä vedenalaisen kasvillisuuden päällä. Sopeutuu kutua lukuun ottamatta käytännössä mihin tahansa pohjamaahan.

Veden syvyys

0,5–8 mSyvyys riippuu vuodenajasta ja ruoasta

Kesällä matalissa vesissä (1–4 m:n syvyydessä parviksi), syksyllä ja jään alla syvemmällä (5–15 m). Vertikaalinen vaellus lämpötilakerrostumisen myötä.

Veden tyyppi

Järvet, joet, murtovesilahdetNopeavirtaiset lohijoket

Yksi Suomen monipuolisimmista kalalajeista – esiintyy käytännössä kaikissa seisovissa tai hitaasti virtaavissa vesistöissä. Sietää suolapitoisuutta noin 7 PSU:hun asti.

Särjen kalastusmenetelmät Suomessa

Särjen kalastuksessa kannattaa käyttää kevyttä ja yksinkertaista kalastusvälineistöä. Klassiset eurooppalaiset menetelmät – kevyt uistinkalastus toukilla, maissilla tai leivällä sekä onkiminen seisovissa vesissä – toimivat täälläkin. Särki ei ole yhtä suuri tekninen haaste kuin taimen tai kuha, mutta se on armollinen opettaja: nuoren kalastajan ensimmäiset sata kalaa Suomessa ovat lähes poikkeuksetta särkiä, ja samalla välineistöllä voi saada upeita yksilöitä oikealta kalapaikalta.

Jääkalastus mormyshkan ja pienen elävän syötin avulla on luotettavaa koko talven ajan. Kalat ovat siellä; kysymys on vain parven löytämisestä.

🎣

Kevyt uistinkalastus

toukokuu–lokakuu

Waggler-uistin, ohut siima, koukku kokoa 14–18, toukka tai maissi. Klassinen, kaikkina vuodenaikoina toimiva särkikalastusmenetelmä – toimii kaikkialla.

🪱

Mato- ja syöttikalastus

huhtikuu – lokakuu

Yksinkertainen perukkeet tai juokseva virveli, jossa on mato tai toukka. Helppo aloittelijan menetelmä, joka tuottaa luotettavasti saalista trofealuokan kaloista ravinteikkaissa lahdissa.

❄️

Jääkalastus (mormyshka)

joulukuu–maaliskuu

Pieni mormyshka, jossa on toukka tai verimato, kalaparven paikalla. Luotettava suomalainen talviurheilulaji vierailijoille ja aloittelijoille.

🌾

Uistimella kalastettu maissi / leipä

kesäkuu–syyskuu

Erityinen menetelmä suurten kalojen pyydystämiseen: suuret syötit (maissintähkä, leivänmuru) hieman painavammalla virvelillä, jotta parven suurimmat kalat saadaan erotettua muista.

Missä särkiä voi kalastaa Suomessa

Särkiä on Suomessa kaikkialla — mutta niiden tiheys ja trofeepotentiaali vaihtelevat huomattavasti järvien tuottavuuden ja rakenteen mukaan.

Päijänne-järjestelmä

61.0°N, 25.6°E

Mesotrofisen eliöstön runsaus

Suomen toiseksi suurimmassa järvessä elää runsaasti särkikaloja sen suojaisissa eteläisissä lahdissa. Luotettava, helposti saavutettava ja erinomainen kohde perheen kalastusretkille.

Keskimääräinen koko: Ø 18–28 cm, suurimmat jopa 40 cm

Saimaan vesistöalue (Itä-Järvimaa)

61.3°N, 28.3°E

Mestaruusmahdollisuudet

Saimaan laajan altaan ravinnepitoisissa lahdissa pyydetään Suomen suurimpia särkiä. Yli 35 cm:n yksilöt ovat täysin mahdollisia oikealla uistelupaikalla ja kärsivällisellä pohjasyötöllä.

Keskimääräinen koko: Ø 20–30 cm, suurimmat yksilöt jopa 45 cm

Turun saaristo / Rannikon murtovesi

60.4°N, 22.0°E

Merenranta-särki

Suojaiset saaristomeren lahdet tarjoavat elinympäristön runsaille suolaisen veden särkikannoille. Alueella esiintyy usein myös lahnaa ja haukea – kyseessä on kalaisa sekakalavesi.

Keskimääräinen koko: Ø 18–28 cm

Hämeenjärven ylänkö

61.0°N, 24.4°E

Luotettavaa perhekalastusta

Keski-Suomen järvialue tarjoaa matalia, kasvillisuuden peittämiä ja luotettavia särkivesiä. Juuri sellainen paikka, jossa vierailulla oleva perhe voi saada neljä lasta kalastamaan jo yhden iltapäivän aikana.

Keskimääräinen koko: Ø 15–25 cm
Ladataan tarjouksia...

Tunnistaminen (verrattuna Rudd-, Ide- ja Bream-poikasiin)

Rautiaista sekoitetaan useimmiten punasilmäiseen särkeen (Scardinius erythrophthalmus) sekä nuoriin ideihin tai lahnoihin. Luotettavia tunnusmerkkejä ovat silmiinpistävä punainen silmä (punasilmäisellä särkellä silmä on kellertävämpi), selkäevä, joka sijaitsee vatsaevän yläpuolella tai hieman sen takana (punasilmäisellä särkellä selkäevä sijaitsee kauempana takana), sekä hopeisempi kylki ilman selvää pronssista kiiltoa (nuori lahna on samankaltainen, mutta syvemmältä litistynyt ja sillä on pidempi peräevä). Peräevän säteiden lukumäärä: särki 9–12, lahna 23–29 — hyödyllinen erottava tekijä kädessä.

Kalastuksen supistuminen ja ruoan uudelleenlöytö

Etelä-Suomen ravinteikkaissa järvissä särjen ja muiden karppikalojen pyynti on aktiivinen hoitokeino – poistamalla biomassaa se vähentää järvien sisäistä fosforikuormitusta ja hidastaa rehevöitymistä. Aiemmin saalis käytettiin rehupelletteihin, mutta suomalaiset kokit ovat löytäneet särjen uudelleen arvokkaana ruokakalanä: savustettuna, suolakurkittuna tai särkikalapyöryköiksi jauhettuna se on mietoa, kestävää ja yhä suositumpaa. Vierailulla oleva kalastaja, joka pitää muutaman särjen lounaspalalle, osallistuu hiljaisen moderniin suomalaiseen ruokakulttuuriin.